Jahah, aloitin sitten laihdutusblogin, how original! Toivottavasti saan lukijoita ettei tämä ole pelkkää yksinkirjoittelua.

Ensin voisin esittäytyä. Olen 31-vuotias nainen, akateemisesti koulutettu, töissä kulttuurialalla. Minulla on parikymmentä kiloa ylipainoa. Painoindeksini on 32,1 eli olen siis merkittävästi lihava. Painoni on 87,5 kiloa. Vyötärönympärykseni on nyt noin 100 cm. Unelmani olisi laihtua painoindeksiin 24,2, painoon 66 kiloa. Tällöin olisin normaalipainoinen ja minulla olisi vielä vähän "hajurakoakin" normaalipainon ylärajaan, mikä minun pituisellani naisella on 67,9 kg.

Jo tästä alusta huomaatte että olen perfektionisti, ja pidän numeroista. Painonindeksikin on vähän hassu juttu: 67,9 kilossa olen normaalipainoinen mutta 68 kilolla olen taas kategoriassa lievä lihavuus, simsalabim! Numerot ovat aika armottomia: 100 grammaakin ratkaisee.

Olen siis perfektionisti. Haluaisin että kaikki asiat olisivat hyvin ja järjestyksessä. Ehkä juuri tästä syystä minusta on tullut ongelmasyöpöttelijä: kun haluan ottaa lomaa kaikesta, vedän herkkuja niin että napa naukuu. Hetkeen ei tarvitse suorittaa eikä tuntea huonoa omaatuntoa tekemättömistä asioista tai paskaisesta kämpästä, miehen puutteesta jne. jne. jne. asioista. Ehkä teitä on muitakin, toivotaan?

Asiat ovat olleet huonomminkin. Olen nimittäin painanut korkeimmillaan 100 kg. Viimeisen puolentoista vuoden aikana olen siis saanut tiputettua yli kymmenen kiloa. Se onnistui paljolti elämänmuutokseni ansiosta: jätin alkoholin elämästäni kokonaan pois. Se on ollut upea päätös joka toivottavasti kestää loppuelämäni. Tämänhetkinen painoni on kuitenkin se piste, mistä minun on vaikeaa päästä alaspäin. Tai vaikeaa ja vaikeaa, se vaatisi pitkäjänteisyyttä ja tavoitteisiin sitoutumista, niiden överi-herkkuhetkien lopettamista.

Jos siis kiinnostaa, bare with me! Tämä tulee olemaan hyvinvointivaltion asukin tyypillistä kirjoittelua: täyttä oman navan ympärillä pyörimistä. Mutta puolustuksekseni minun on kuitenkin sanottava, että olen sentään kunnolla lihava. En siis ole normaalipainon sisällä liikkuva bikinikuntoon "hienosäätäjä" enkä anorektikko, joka itkee sitä kun on syönyt tänään 400 kaloria ja juossut vain 20 km. On surullista ettemme me naiset ja tytöt paljon koskaan osaa olla itseemme tyytyväisiä. Vaikka olisit kuinka hoikka, olet aina jonkun mielestä liian paksu. Jopa menneisyydessäni, jolloin vielä oikeasti painoin sen 66 kg, minun annettiin monesti epäsuorasti ymmärtää olevani pyöreä: aina tulee vastaan se 50-kiloinen joka mittailee olemattomia vatsaläskejään ja sanoo, että pitäisi vähän kiinteyttää. Mitä tämä ihminen epäsuorasti sanoo sinulle, lihavammalleen? No tietenkin että olet kauhea bonzo. ARRRRGGH!! Normaalipainoiset ja hoikat, olkaa tyytyväisiä itseenne, jooko!! No, nyt olen saanut tuonkin pois sydämeltäni.

Mistä sitten tuleekaan blogini nimi? Kasvoin Pohjois-Pohjanmaalla ja lapsena meillä oli leikki jonka nimi oli "läskiä läjjään". Se oli hyvin yksinkertainen: mahdollisimman suuri määrä lapsia meni pinoon makaamaan päällekkäin, niin että alimmainen meinasi tukehtua. Hauskaa, vai mitä?

Miten sitten aion laihduttaa? No ihan tavallisesti, sillä vanhalla tavalla eli rajoittamalla kaloreita. Olen kokeillut myös Atkinsia ja karppausta mutta tullut siihen tulokseen, että tämä vanha "syö vähemmän kuin kulutat ja that's it" - tyyli on loppujenlopuksi paras ja helpoin minulle. En siis jätä mitään ruoka-aineita pois, vähennän vaan kokonaiskalorimäärää. Kuulun mtv3:n keventäjiin (www.keventajat.fi) mihin merkkaan päivittäin syömäni ruoat ja harrastamani liikunnan. Koska lähtöpainoni on suuri ja viikottainen pudotustavoitteeni aika pieni (puoli kiloa) päivittäinen kalorimäärä jonka saan syödä on 2000 kalorin huikkeilla (tarkalleen 1978 kaloria nyt). Aika suuri määrä laihduttajalle siis.

Kiva jos joku jaksaa lukea, tai vaikkei lukisikaan niin tämä blogi varmasti auttaa minua. Saatan myös kirjoittaa muustakin kuin laihduttamisesta.